EUROOPAN HAHMOTTUMINEN
Mikä Eurooppa on? Maantieteestä tiedämme, että Eurooppaa paikkana ei ole koskaan määritelty tarkasti. Maanosan nimi on peräisin antiikin Kreikan mytologiasta. Tätä myyttiä Europasta on ajan mittaan aina tulkittu uudelleen eri kannoilta, kuten historiaakin.
Eurooppaa kuvataan sen saavutusten ja perinteiden kautta, mutta mikä erottaa sen muista maanosista? Voidaanko sanoa, että meillä on yhteinen eurooppalainen menneisyys, kun historia on vaikuttanut ihmisiin eri tavalla? Onko olemassa kaikille yhteisiä asioita, yhteistä eurooppalaista muistivarantoa?
EUROOPAN KARTOITUS
Mistä Eurooppa alkaa ja mihin se päättyy? Eurooppaa on muinaisista ajoista alkaen pidetty omana kokonaisuutena, jota kulttuuri ja historia ovat muokanneet. Maantieteellisesti Eurooppa ja Aasia ovat kuitenkin samaa mannerta.
Kiinnostuksella karttoihin ja karttojen laatimiseen on Euroopassa pitkä ja monipolvinen historia, joka ulottuu aina antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Löytöretket Amerikkaan 1400-luvulla muuttivat eurooppalaisten käsitystä maailmasta sellaisena kuin he olivat oppineet sen tuntemaan ja myös sitä, miten he itse näkivät itsensä.
Antiikin maantieteilijöiden kartoista voi saada kuvan siitä, millainen heidän tuntemansa maailma oli. Yksi näistä maantieteilijöistä oli Klaudios Ptolemaios (n. 90 – n. 170 jälkeen ajanlaskun alun). Kartoissa on kuvattu vain osia Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Afrikasta. Ptolemaios käytti eri paikkojen sijainnin määrityksessä koordinaattijärjestelmää. Eurooppalainen kartografia perustui hänen karttoihinsa aina 1400-luvulle ja sen jälkeenkin.
Keskiaikaisissa kartoissa kristillinen sanoma ja symboliikka menivät usein maantieteellisen tarkkuuden edelle. Renessanssiaikana Euroopan manner kuvattiin kartoissa Neitsyt Mariana. Näin tuotiin esille Euroopan kristillinen identiteetti.
Maailmankuvamme määräytyy yleensä sen mukaan, missä me elämme. Tämä näkyy selvästi Euroopan ulkopuolella laadituissa maailmankartoissa: maanosamme näyttää niissä oudon kaukaiselta ja pieneltä.
MYYTTI EUROPASTA
Europa oli kreikkalaisessa mytologiassa Foinikian eli nykyisen Libanonin prinsessa. Europan kauneus lumosi Zeus-jumalan, joka ilmestyi hänelle valkoisen härän muodossa ja vei hänet mukanaan Kreetan saarelle.
Antiikin ajoista aina nykypäivään saakka Euroopan nimi on yhdistetty tähän myyttiin, joka esiintyy taiteessa, kirjallisuudessa, uskonnossa ja politiikassa. Myytti ja siihen liittyvä kuvasto ovat aina saaneet uuden tulkinnan kunkin ajan näkökulmasta.
Antiikin Kreikan ja Rooman keramiikassa, seinämaalauksissa ja mosaiikeissa Europa kuvattiin usein ratsastamassa Zeuksen selässä. Kreikkalaisten ruukkujen mukana myytti levisi muuallekin.
Europan myytin avulla on usein otettu kantaa eurooppalaiseen politiikkaan. Tätä symboliikkaa on käytetty esiteltäessä 1900-luvun alun Paneurooppa-liikkeen ajatuksia ja käsiteltäessä tuhoisien sotien kauhuja ja väkivaltaa.
Myytin uusimmissa tulkinnoissa Europa nähdään Euroopan yhdentymisen vertauskuvana. Europa on päässyt vesileimaksi seteliin, ja sen avulla on havainnollistettu poliittisia ongelmia, kuten eurokriisiä.
EUROOPPALAINEN PERINTÖ
Mikä sitoo Eurooppaa yhteen? Mitä voidaan pitää eurooppalaisena perintönä?
Eurooppa on enemmän kuin kaikkien sen maiden historian summa. Mutta onko se sivilisaatio ja kulttuuri, jolla on omat historian saatossa kehittyneet perinteensä ja arvonsa?
On tiettyjä jo alkujaan eurooppalaisia peruselementtejä, jotka ovat levinneet koko mantereelle. Voidaanko niitä pitää eurooppalaisen kulttuurin tunnusmerkkeinä? Jos voidaan, mitkä osat Euroopan perinnöstä haluamme säilyttää, mitä haluamme muuttaa ja mitä meidän ei pitäisi hyväksyä?
Kristinusko levittäytyi synnyinsijoiltaan Lähi-idästä yli koko Euroopan, ulotti vaikutuksensa laajalle ja siitä tuli ”länsimaista” sivistystä määrittävä piirre. Nykypäivän eurooppalaiset arvot, perinteet ja kulttuurit kuvastavat yhä maanosan kristittyä perintöä.
Valistuksen aika 1700-luvulla oli taitekohta Euroopan kulttuurisessa ja poliittisessa kehityksessä. Valistus korosti järjen ja rationaalisen ajattelun merkitystä ja johti suuriin mullistuksiin tieteessä, filosofiassa, yhteiskunnassa ja politiikassa.
Demokratia on hallitusmuoto, jossa kansalaisilla on itsemääräämisoikeus ja poliittiset päätökset tehdään kansan enemmistöllä. Euroopan demokratioissa kaikki täysi-ikäiset kansalaiset saivat äänioikeuden vasta 1900-luvulla.
MUISTI
Jos pidämme menneisyyden mielessämme, auttaako se meitä olemaan toistamatta aiempia virheitä? Muistamista pidetään keskeisen tärkeänä. Se on oppimisen ja itsetuntemuksen perusta sekä yksittäisille ihmisille että ihmisryhmille.
Muistaminen on kuitenkin monimutkainen prosessi. Se on valikoivaa ja liittyy erottamattomasti unohtamiseen. Muistomme ovat olennainen osa historiaa ja vaikuttavat syvästi nykyhetkeemme ja tulevaisuuteemme. Se miten muistamme tietyn historian tapahtuman, muuttuu jatkuvasti.
Muistaminen on subjektiivista, ja olosuhteet vaikuttavat siihen paljon. Natsien miehittämässä Amsterdamissa piileskelleen nuoren juutalaistytön Anne Frankin päiväkirja on tullut tunnetuksi koko maailmassa. Tällaiset omakohtaiset kertomukset tekevät historiasta henkilökohtaista ja voivat kertoa menneestä enemmän kuin analyyttinen historiankirjoitus.
Muistaminen kytkeytyy historialliseen yhteyteen. Joskus se yllyttää kostoon ja joskus johdattaa sovinnontekoon. Tähän kuvaan on ikuistettu merkittävä hetki ensimmäisen maailmansodan muistotilaisuudessa, johon François Mitterrand ja Helmut Kohl osallistuivat. Se symboloi Ranskan ja Saksan välisen pitkän vihanpidon loppua.
Muistoja voi manipuloida niin että asioita häivytetään ja vaimennetaan. Totalitaarisissa järjestelmissä on ollut tapana pyyhkiä tiettyjä henkilöitä historiasta. Kun Lev Trotski ja Lev Kamenev joutuivat Josif Stalinin epäsuosioon vuoden 1929 jälkeen, heidät poistettiin tästä kuuluisasta valokuvasta, jossa Lenin pitää puhetta.