Levoton nuoriso
Aikuiseksi Euroopassa vuodesta 1945 nykypäivään
(NÄYTTELYTILA PÄÄTTYI 2020)
Viimeisten 70 vuoden aikana Euroopan nuoret ovat muuttuneet sivustaseuraajista ryhmäksi, joka itse tekee historiaa. Tässä näyttelyssä tarkastellaan neljää sukupolvea, jotka elivät nuoruuttaan Euroopan käänteentekevillä vuosikymmenillä: 1940-, 1960-, 1980- ja 2000-luvuilla. Siinä käydään läpi nuorten kokemuksia alkaen koulumaailmasta ja työelämästä aina siihen, miten nuorten identiteetti kehittyy tai miten he löytävät rakkauden.
Aikakauden politiikka, yhteiskunta, kulttuuri ja talous luonnollisesti vaikuttavat näihin kokemuksiin. On aivan erilaista elää nuoruuttaan vauraassa ja vapaassa yhteiskunnassa kuin köyhyydessä ja poliittisen sorron alla.
Nuoret ympäri Euroopan repäisivät itsensä irti vanhempiensa edustamista arvoista ja näkivät olevansa eri sukupolvea – ”minun sukupolveani”. He loivat oman kulttuurinsa ja omat arvonsa, joiden puolesta he olivat valmiita taistelemaan ja jopa kuolemaan.
Näyttely kertoo nuorista, mutta se ei ole tarkoitettu vain heille. Olemme kaikki olleet joskus nuoria, ja vaikka nuoruus on katoavaista, se ei yleensä unohdu.
Videogalleria 1 – tarinat esineiden takana
Esineen lahjoitti Euroopan historian talolle AIDS Memorial Quilt -hankkeen alankomaalainen osasto.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hollantilainen sotilas Flip Peeters kertoo kirjeidensä ja päiväkirjansa kuvituksilla kokemuksistaan siirtomaasodassa Indonesian itsenäisyyttä vastaan (1948–50). Päiväkirja oli esillä vaihtuvassa näyttelyssä ”Levoton nuoriso”.
Juan Busquets liittyi 21-vuotiaana kenraali Francon hallinnon vastaiseen aseelliseen vastarintaan. Videolla hän kertoo vaihtuvaan näyttelyyn ”Levoton nuoriso” lainaamansa omatekoisen soittorasian tarinan.
Vaihtuvan näyttelyn pystyttämisen vaiheet. Näyttelyssä ovat pääosassa neljän sukupolven nuoret, jotka varttuivat Euroopan historian merkkitapahtumien keskellä: 1940-luvun lopulla ja 1960-, 1980- ja 2000-luvuilla.
Videogalleria 2 – tarinat esineiden takana
Yksityisen keräilijän ja tutkijan Terje Toomistun haastattelu
Nuoret eurooppalaiset ovat lahjoittaneet museolle esineitä ilmastonmuutoksen vastaisista mielenosoituksista, muun muassa kopion Greta Thunbergin puheesta, mielenosoittajien kylttejä ja muovijätteestä tehdyn puvun. Ne ovat esillä erityisessä vitriinissä osana ”Levoton nuoriso” -näyttelyä.
Näe Olivia Heusslerin valokuvien kautta, miten Zürichin nuoret protestoivat 1980-luvulla. Valikoima hänen kuviaan on nähtävillä ”Levoton nuoriso” - näyttelyn osassa ”Toivon ja epätoivon rajamailla”.
Euroopan nuoret ovat muuttuneet 70 viime vuoden aikana sivustaseuraajista ryhmäksi, joka itse tekee historiaa. Tutustu näyttelyn neljään osaan tässä esittelyvideossa.
Euroopan hiljainen sukupolvi?
Toinen maailmansota oli jättänyt syvät jäljet nuoriin ja heidän perheisiinsä. Ihmiset olivat menettäneet läheisiään tai joutuneet erilleen heistä. Arjen perusta oli raunioina. Kaikesta oli pulaa ja puutetta, mutta nuoret jatkoivat sinnikkäästi eteenpäin. Hääpukuja tehtiin laskuvarjosilkistä, ja hääkakun virkaa saattoi toimittaa pahvista askarreltu kakku. Elämä haluttiin saada vakaisiin, arkisiin uomiinsa.
Sodan päättyminen ei valitettavasti merkinnyt kaikille väkivallan loppua ja rauhaa. Monissa maissa ajauduttiin vielä sotiin ja oppositioliikkeet jatkoivat toimintaansa. Kauan kaivatun vapauden sijaan väkivalta ja ankarat rangaistukset olivat jälleen nuorille arkipäivää. Itä-Euroopan uusissa kommunistisissa järjestelmissä nuoria lähti mukaan erilaisiin rauhanomaisiin tai aseellisiin vastarintaliikkeisiin.
Kokk kantoi selässään sahaa joutuessaan keskelle yllätyshyökkäystä. Hän sai osuman, mutta luoti kilpistyi sahaan ja hän pelastui. Vuonna 1949 Kokk kuitenkin karkotettiin Siperiaan, jossa hän kuoli.
Heti sodan jälkeen Euroopassa ei ollut vielä varsinaista nuorisokulttuuria. Yhdysvalloista vaikutteita saaneita uusia nuorisokulttuureja alkoi kuitenkin ilmaantua, ja ne vetivät puoleensa paljon nuoria, jotka halusivat tuoda esille yksilöllisyyttään ja nousta vastustamaan yhteiskunnan luutuneisuutta. Lähes joka maahan syntyi erilaisia alakulttuureja: Britanniaan teddyt ja rokkarit, Ranskaan blousons noirs, Italiaan teppisti, Hollantiin nozem, Saksaan Halbstarke, Puolaan bikiniarze, Unkariin jampecok, Romaniaan malagambisti, Tšekkoslovakiaan potápky ja páskové ja Neuvostoliittoon stiljagit.
Niin idässä kuin lännessäkin viranomaiset huolestuivat nuorison alakulttuurien noususta. Ulkonäkönsä vuoksi näitä nuoria pidettiin usein huligaaneina ja nuorisorikollisina, ja he joutuivat viranomaisten ja poliisin hampaisiin.
Rauhanaate valtasi alaa eurooppalaisten nuorten ja nuorisoliikkeiden keskuudessa, ja sen viemiseksi eteenpäin oli toimittava yli kansallisten rajojen. Kauniiksi ja vahvaksi mielletty nuoriso – rauhansymboleineen – yhdisti voimansa rauhan puolesta kautta maailman. Eri puolilla Eurooppaa järjestettiin kansainvälisiä nuorisoleirejä ja -tapaamisia. Näin pyrittiin edistämään sodanjälkeistä sovinnontekoa.
Kylmän sodan aikana tilanne muuttui. Neuvostoliitto piti Itä-Eurooppaa otteessaan, eristi sen ja katkaisi laajat kansainväliset yhteydet. Nuorisosta ja nuorista tuli keskeinen ase idän ja lännen välisessä propagandasodassa.
Vallankumouksellinen sukupolvi
1960-luvun muotia ja musiikkia
1960-luvun yhteiskunnallista murrosta ilmentävää muotia
Neuvostoliittolainen skootteri Vyatka VP150
John Lennonin (1940–1980) vuonna 1963 ”With the Beatles” -albumin levytyksen aikana käyttämä ruskea nahkatakki
Toivon ja epätoivon rajamailla
Korkea nuorisotyöttömyys sai monet pysymään pidempään koulun penkillä ja lykkäämään vakiintumista. Turhautuminen oli yhä ilmeisempää myös Itä-Euroopassa, missä kommunismi oli murenemassa ja nuoret kokivat, ettei heillä ollut juuri mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Nuorisomusiikissa kaikui nuorten näköalattomuus. Talouden, kulttuurin ja politiikan pysähtyneisyys poiki uusia tyylilajeja ja alakulttuureja. Esimerkiksi punk-kulttuurin tarkoituksena oli järkyttää ja herättää pahennusta ja siten kritisoida ajan yhteiskuntaa ja elämäntapaa Euroopassa.
Vuosina 1980–1981 nähtiin laajoja katumellakoita, talonvaltauksia ja väkivaltaisia yhteenottoja poliisin kanssa. Nuoret olivat tyytymättömiä vallitsevaan järjestelmään mutta eivät kyenneet löytämään vaihtoehtoa.
Myös työttömyys sekä rotuun ja uskontoon liittyvät jännitteet johtivat verisiin yhteenottoihin, joissa oli usein mukana nuoria.
Itä-Euroopan nuoret kohdistivat huomionsa enemmän rauhaan, vapauteen ja ihmisoikeuksiin. Juuri heistä tuli myöhemmin keskeisiä hahmoja uudistuksia ja autonomiaa ajaneessa liikkeessä.
1980-luvun alkupuolella aika alkoi olla kypsä seksuaalisen vallankumouksen lupailemien muutosten toteuttamiselle. Ehkäisyvälineitä oli yhä paremmin saatavilla, ja naiset saivat enemmän valtaa päättää omasta kehostaan. Eurooppalaiset nuoret aloittivat seksielämän entistä nuorempina ja jo ennen avioliittoa. Sekä nuoret miehet että nuoret naiset suhtautuivat entistä sallivammin irtosuhteisiin. Homoseksuaalisuudesta tuli näkyvämpää. Sukupuolisuhteisiin asennoiduttiin mutkattomasti. AIDSin myötä monen elämä ja asenteet seksuaalisuuteen kuitenkin muuttuivat radikaalisti.
Menevät kaupunkilaisnuoret – jupit – olivat 1980-luvun nousukauden ”voittajia”, jotka toivat menestystään esiin kaikilla elämänalueilla. Musiikkivideot kaikessa visuaalisuudessaan ja kaupallisuudessaan ilmensivät kansainvälistyvää ja imagotietoista nuorisokulttuuria. 1990-luvun alkupuolelle tultaessa eurooppalaiset nuoret liikkuivat jo paljon koulutuksen ja työn perässä, ja elintason kohotessa ja poliittisten jakolinjojen hälvetessä he näyttäytyivät ulospäin suuntautuneina kosmopoliitteina.
Minäkeskeinen sukupolvi?
2000-luku #Protest -näyttelyosasto
Kännykän ”Biootech-laturi”