Kertakäyttöistä

Kertakäyttöistä-näyttelyssä luodaan historiallinen katsaus jätteeseen Euroopassa. Se jakautuu neljään osioon: Mitä roskaa?, Hyötytavarasta hylkytavaraksi (1800–1945), Kertakäyttökulttuurin Eurooppa (1945–), Elämää roskien kanssa tai ilman.

Kertakäyttöistä-verkkoalustalla lähestytään jäteteemaa ylikansallisesta ja monialaisesta näkökulmasta. Alustalle on koottu kymmenen eurooppalaisen museon avustuksella monipuolista audiovisuaalista ja kirjallista aineistoa.

Kertakäyttöistä-hanke aktiviteetteineen on useiden yhteisöjen yhteisten ponnistelujen tulosta. Mukana on ollut jätteiden keruuseen, kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön Brysselissä suoraan osallistuvia toimijoita.

Kertakäyttöistä-näyttelyssä on tarjolla työpajoja koululaisille, interaktiivista ohjelmaa ja monenlaisia tapahtumia.

Julkaisussa pääsevät ääneen hankkeen taustavaikuttajat: kuraattorit, museopedagogit, näyttelyn suunnittelijat sekä aidot paikalliset jäte-ekspertit. Tiedemaailman edustajat esittelevät näkemyksiä jätteestä historian, arkeologian, sosiologian, antropologian ja taiteen näkökulmasta.

Jäte on luonteeltaan muuttuvaa ja yllättävää. Miksi heitämme tavaroita pois? Roska on arvokasta historiallista todistusaineistoa, sillä se kertoo tarinaa yhteiskunnasta ja meistä itsestämme.

Arkeologit kaivoivat esiin tämän päällisin puolin tavalliselta näyttävän pullon leireiltä lähellä Kaatuneiden laaksoa Espanjassa. Pullo sisälsi aliravitsemuksen torjuntaan käytettyä Glefina‑lääkesiirappia. Sen uskotaan kuuluneen diktaattori Francisco Francon kunniaksi pystytettyä muistomerkkiä rakentaneille työläisille. Pullo kertoo tätä ennen harvoin kerrottua tarinaa raskoista olosuhteista, joita työläiset ja heidän perheenjäsenensä joutuivat kestämään.

1800-luvulla moni sai elantonsa etsimällä roskan seasta arvokkaita raaka-aineita. Lapsetkin keräsivät myytäväksi lumppuja ja muita materiaaleja. Työ oli vaarallista, sillä lumpunkerääjät joutuivat kosketuksiin likaisten esineiden kanssa, joihin liittyi vakavia terveysriskejä.

1800-luku oli teollisuuskulttuurin murrosaikaa. Esineiden uudelleenkäyttö ja uudelleenjalostus olivat silti arkipäivää. Jopa uloste oli arvokasta raaka-ainetta. Tämä kuivakäymälä kehitettiin vaihtoehdoksi koko ajan yleistyneelle vesivessalle. Siinä ämpärissä oleva uloste peitettiin mullalla tai tuhkalla. Sen tarkoituksena oli säästää vettä, estää jokien saastuminen ja saada ihmisen uloste lannoitekäyttöön.

Vuosisadan lopulla kehitettiin uusia tuotantoprosesseja, jätteen määrä kasvoi ja hygienia‑aate valtasi alaa. Roskaa alettiin pitää likaisena, ja siitä haluttiin eroon.

Roska voi olla vaarallista

Vuosisadan vaihteessa asenteet jätettä kohtaan muuttuivat. Roskia pidettiin nyt likaisina ja vaarallisina, kun ennen ne olivat olleet hyödyllinen raaka-aine. Yhdyskuntajätehuolto nousi uuteen rooliin 1900-luvulla.

Uusia käyttökohteita pula-aikana

Raaka-aineiden uudelleenkäyttö ja uudelleenjalostus nostivat päätään niukkuuden vallitessa, kuten sota-aikana. Luovuus sai toisinaan epätavallisia muotoja. Tämä kypärä oli kuulunut saksalaissotilaalle toisessa maailmansodassa. Italialaiskylän asukkaat ottivat sen talteen ja hitsasivat siihen kahvan. Kypärästä tuli näin sängynlämmitin, pieni palanen luksusta vaikeina aikoina.

Massatuotannon myötä tavarat olivat halvempia, niitä sai helpommin ja niistä tuli kertakäyttöisiä. Jätteestä oli tullut maailmanlaajuinen ongelma.

Oletko koskaan pohtinut, miksi tavarat eivät enää ole yhtä kestäviä kuin ennen? Jotkut esineet menevät rikki odotettua nopeammin, koska valmistaja on halunnut niin. Onko suunniteltu vanheneminen totta vai ei? Siitä on keskusteltu jo jonkin aikaa.

Muovista on tullut yksi nykypäivän pahimmista ympäristöongelmista. Tähän teokseen on koottu Yorkshiressä sijaitsevan luonnonsuojelualueen rannalta kerättyjä sekalaisia muoviesineitä. Merestä löytynyt roska, jonka joukossa on leluja, sairaalajätettä ja pillejä, on looginen seuraus kertakäyttöisestä elämäntavasta.

Euroopassa tuotetun roskan on päädyttävä jonnekin, ja yleensä se päätyy globaaliin etelään. Taiteilija Moffat Takadiwa on koonnut hylättyjen tietokonenäppäimistöjen näppäimistä ja PET-pullojen korkeista Zimbabwen lipun. Teoksessa kritisoidaan kapitalististen talouksien kertakäyttöajattelua.

Miten voimme yksilöinä ja yhteiskuntana taistella loputonta jätevuorta vastaan?

Ennen vanhaan monet tavarat olivat käytössä sukupolvelta toiselle. Niitä piti silloin pystyä korjaamaan. Tavaroita käytettiin viimeiseen saakka, kunnes reiät eivät olleet enää parsittavissa, säröt paikattavissa tai koneet korjattavissa.

Jätteestä ei pääse eroon niin helposti kuin luulisi. Yksi keino taistella jätevuorta vastaan voisi olla käyttää uudelleen se, mitä meillä jo on. Vanhan pesukoneen rummusta voi tehdä grillin, ja moni muukin esine voi saada uuden elämän, jos vain käytämme luovuuttamme.

Jäte kertoo, millaisen jäljen jätämme maapallolle

Käsiteltynäkin roska muokkaa ympäristöämme. Joskus sen vaikutus on pieni, joskus suuri. Tämä radioaktiivisen jätteen kaatopaikka Espanjassa osoittaa, miten paljon huomiota yhteiskunnassa on kiinnitettävä jätteeseen, jos se halutaan käsitellä oikein.

Yhteensä 52 henkilöä ja kuusi järjestöä Brysselistä ruoti kanssamme jäteteemaa.

Tutustu ihmisiin, jotka pitävät kaupunkimme puhtaana. Nämä julkisten tilojen puhtaanapidon ammattilaiset jakoivat meille tietojaan ja muistojaan jätteestä.

Tapaa ihmisiä, jotka korjaavat tavaroita tai etsivät uusia käyttötarkoituksia esineille, jotka muuten heitettäisiin pois. Jakamalla kokemuksiaan nämä vapaaehtoiset ja ammattilaiset auttavat meitä katsomaan esineitä ja materiaaleja uudesta näkökulmasta – tai jopa antamaan niille uuden elämän.

Hae innoitusta naisilta ja miehiltä, jotka rajoittavat tuottamansa jätteen määrää, joskus jopa jätteettömyyteen saakka. He ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet antaa oman yksilöllisen panoksensa jätteen vähentämiseksi maailmassa.

Tutustu heihin ja heidän tarinaansa tai lue lisää esineistä, joista he halusivat kertoa meille,

– vaihtuvassa näyttelyssä, jossa esineet ovat esillä ja jossa niistä kerrotaan lainauksin ja audio- ja videotallentein

– artikkelissa, jonka kuvituksena on mosaiikki heidän muotokuvistaan

– esineiden ”biografioissa” osoitteessa www.throwaway-project.eu ja julkaisussa.

Voit myös tulla tapaamaan osaa heistä Euroopan historian talossa järjestettävissä tapahtumissa.

Yli 60 digitoitua esinettä kertoo tarinaansa valokuvin ja tekstein ja kannustaa katsojaa pohtimaan kaikkea ympärillään olevaa. Ovatko esineet kertakäyttöisiä vai uudelleenkäytettäviä? Onko kyse roskasta vai raaka-aineesta? Kävijä voi selata alustalla muun muassa sellaisia aiheita kuin luovuus, arkielämä ja ympäristö.

Tutustu jätteisiin liittyviin paikallisiin olosuhteisiin ja yhteisöihin museoiden lähistöllä tai tiloissa kuvattujen lyhyiden videoiden avulla. Eri puolilta Eurooppaa saatu sisältö tuottaa arvokasta tietoa ja kertoo jätteiden vaikutuksesta lähiympäristöömme. Samalla piirtyy kaleidoskooppinen kuva roskan merkityksestä nykypäivänä.

Pelissä lähdetään liikkeelle roskan määritelmistä – määrittelijöinä oikeat jätehuollon ja jätteiden vähentämisen asiantuntijat – ja haastetaan pelaajia pohtimaan omia uskomuksiaan ja käytäntöjään.

Verkkoalustalla julkaistaan hankkeen ajan jätteitä käsitteleviä blogipostauksia, kuvareportaaseja, livestriimattuja tapahtumia ja podcasteja. Tämä tarjoaa tilaisuuden olla vuorovaikutuksessa muiden eurooppalaisten kanssa ja laajentaa omaa käsitystä jätteistä.

Sisällön luomiseen on osallistunut museoita eri puolilta Eurooppaa ja monen alan asiantuntijoita, jotka ovat tuoneet eri tieteenalojen näkökulmaa aiheen käsittelyyn. Katso, keitä kumppanit ovat ja mistä he tulevat.

Yleisöllä on mahdollisuus mielekkääseen vuorovaikutukseen itse näyttelyssä ja verkkoalustalla. Näyttelyvieraille on tarjolla monipuolista vuorovaikutteista ohjelmaa ja helppokäyttöistä sisältöä, joka vetoaa ihmisten uteliaisuuteen ja tarpeeseen selvittää, millaisessa maailmassa he elävät.

Ohjelmaan sisältyy opastettuja kierroksia, työpajoja koululaisille ja jäteteemaan liittyviä kepeämpiä ja asiapitoisempia tapahtumia. Kävijät Brysselistä ja muualta Euroopasta voivat valita ohjelmatarjonnasta itselleen parhaiten soveltuvat osat. Heille tarjotaan myös tilaisuus kriittiseen ajatteluun ja tiedostavaan toimintaan ja sitä kautta asioiden kyseenalaistamiseen ja viime kädessä yhteiskuntavaikuttamiseen.

Jäte kertoo paljon. Jäte on piilossa. Jätettä on kaikkialla! Keitä ovat ne nykypäivän ja entisaikojen eurooppalaiset, jotka uskalsivat ääneen vaatia ihmisiä muuttamaan tapansa ja välttämään tuottamasta jätettä? Mikä sai ihmiset ottamaan jäteongelman yleiseksi puheenaiheeksi? Tässä työpajassa koululaiset tutkivat ja pohtivat eurooppalaisten suhtautumista roskaan ja siinä tapahtuneita suuria muutoksia aina teollisesta vallankumouksesta nykypäivään.

Mikä pelastaa meidät jätekriisiltä? Uraauurtavat tieteelliset ratkaisut, lainsäädäntö, kulutusvastaiset ruohonjuuritason liikkeet vai yksilöaktivismi netissä? Vai kaikki nämä yhdessä? Mitä mieltä sinä olet? Näyttelyn lopussa kävijöitä pyydetään kertomaan mielipiteensä tämän jätehierarkian pohjalta: käytä uudelleen, korjaa, kierrätä ja vähennä.