Fake for Real
Väärennökset kautta aikojen
(LOKAKUU 2020 - TAMMIKUU 2022)
Jokapäiväisten rutiinien keskellä kaikki sensaatiomainen, näyttävä ja yliluonnollinen alkaa houkutella kummasti ja auttaa meitä pakoon arjesta. Petos on kuitenkin hauskaa vain, jos se tapahtuu omasta tahdostamme. Kun joudumme tahallisen huijauksen kohteeksi, jäämme monessa mielessä häviölle. Vaarassa ovat rahamme, uskottavuutemme, koskemattomuutemme tai jopa henkemme.
Nykypäivänä (dis)informaation määrä on aivan ennennäkemätön, mutta nämä samat ongelmat ovat olleet läsnä jo muinaisista ajoista lähtien. Historia on pullollaan esimerkkejä valheen esittämisestä totena. Troijan hevonen, myyttinen tyyppiesimerkki huijauksesta, nivoo muinaisen historian symbolisesti yhteen internetin hallitseman maailman hyvin nykyaikaisten ongelmien kanssa.
Menneisyyden opit voivat viitoittaa meille tietä eteenpäin maailmaan, jossa voimme halutessamme antautua kaikenlaisen kuvitteellisen vietäväksi mutta kuitenkin palata takaisin todellisuuteen, kun olemme siihen valmiita.
Virtuaalikierros I – Fake For Real
Näyttelyssä esitellään väärennöksiä kautta aikojen ja tutustutaan aikakauteen ja olosuhteisiin väärennösten taustalla, väärennösten syihin ja seurauksiin – sekä siihen, miten väärennökset ovat lopulta paljastuneet. Pyrkimyksenä on osoittaa, että väärennöksillä on pitkät perinteet eivätkä ne ole ainoastaan oman aikakautemme ilmiö. Lisäksi pohditaan, miten voi varjella itseään joutumasta huijatuksi ja harhautetuksi.
Tässä osiossa tarkastelemme, miten entisaikojen ihmiset yrittivät luovia maailmassa, jossa uskonkappaleisiin ei ollut vastaan sanomista. Mihin he perustivat ajatuksensa siitä, mikä oli totta? Poliittiset vallanpitäjät ja kirkko ovat vuosisatojen ajan pönkittäneet toistensa otetta vallankahvasta. Väärennöksiä tehdään aina siitä, mitä kulloinkin pidetään suurimmassa arvossa – niinpä keskiajalla väärennökset liittyivät vahvasti uskontoon.
Ihmisillä on luontainen taipumus tutkia ympärillään olevaa maailmaa ja ottaa siitä selvää käytettävissä olevan tekniikan avulla. Nyt perehdymme vääristelyyn, jota esiintyi eurooppalaisten laajentaessa vähitellen horisonttiaan lähtiessään löytöretkille ja kehittäessään modernia tiedettä.
Tämän osion aiheena on kansallisuusaatteen nousu ja sitä ympäröivä jännittävä aikakausi. Euroopassa kuohui 1700- ja 1800-luvuilla ja kaikki muuttui vauhdilla. Imperiumit romahtivat, ja niiden raunioille nousi uusia kansakuntia. Näyttelyn tässä osiossa pääset tutustumaan isänmaallisiin valheisiin, salaliittoteorioihin ja Dreyfusin oikeudenkäynnissä käytettyihin tekaistuihin todisteisiin.
Virtuaalikierros II – Fake For Real
Olet ehkä kuullut sanonnan ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Vaikka sen tarkka alkuperä ei ole tiedossa, siinä eittämättä on oma viisautensa. Näyttelyn tässä osiossa tarkastellaan, millaisia väärennöksiä sota-aikana tehtiin, myös hyvissä aikeissa, eettisistä syistä ja oikeutetusti.
Tässä osiossa pohdimme seuraavia kysymyksiä: Voidaanko joku pyyhkiä pois historiankirjoista vallanpitäjien määräyksestä? Miksi valtion propagandakoneisto olisi mukana tällaisessa?
Tässä viimeisessä osiossa siirrymme lähemmäs nykyaikaa ja mietimme, voiko jokainen kirjoittaa ja julkaista, mitä haluaa: onko se ehdoton oikeus vai oikeus, jota on jotenkin rajoitettava? Ovatko jotkin kirjoitukset pelkästään tuhoisia vai onko sananvapautta aina syytä puolustaa? Vihapuheesta ja valeuutisista puhutaan paljon internetin ja sosiaalisen median yhteydessä, mutta tämä keskustelunaihe ei suinkaan ole uusi.
Ihmisoikeudet Fake for Real -näyttelyssä – Kuraattorin kierros
Ihmisoikeuksien päivänä 2020 sukellamme Fake for Real -näyttelyyn etsimään merkkejä sananvapauden, valeuutisten ja väärän tiedon vuorovaikutuksesta Euroopan historian eri aikoina.
Toisessa ihmisoikeuksien päivän videossa Fake for Real -näyttelyssä muistellaan antisemitismin sävyttämää Dreyfusin tapausta, jossa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei toteutunut ja tuloksena oli kansainvälinen skandaali.
VALLANPITÄJÄT JA KIRKKO
Mikä tekee vallasta oikeutettua? Poliittiset vallanpitäjät ja kirkko ovat kautta aikojen pönkittäneet toistensa otetta vallankahvasta. Rooman keisarit korotettiin jumaliksi, paavit saivat maallista valtaa ja pyhäinjäännökset lisäsivät pyhien paikkojen arvostusta. Keisarin tahraton maine, paavin säntillinen kirjanpito, mahtavan pyhimyksen fyysinen läsnäolo – ehkä liian hyvää ollakseen totta. Onneksi meidän ei tarvitse enää pitää kiinni menneisyyden valheista. Asioiden todellinen laita on paljastunut rohkeiden ja uteliaiden ihmisten ansiosta.
Keisari Getaa esittävä marmoriveistos, joka tuhottiin taltalla ”damnatio memoriae” -tuomion jälkeen - Rooman keisarikunta, n. 200 jaa.
Rooman keisarikunnan aikaan uskonto ja poliittinen valta olivat yhtä, ja Rooman keisariuden huipentuma oli jumalaksi korottaminen – keisarista tuli jumala ja kuolematon. Ankarin rangaistus sitä vastoin oli joutuminen pyyhityksi pois historiankirjoista. Uudella ajalla tästä käytännöstä alettiin käyttää nimitystä ”damnatio memoriae”. Tämän tuomion saaneet pyyhittiin pois historiankirjoista, heidän testamenttinsa kumottiin ja heitä esittävät muotokuvat tuhottiin. Eräs heistä oli Geta, jonka hänen kanssahallitsijanaan toiminut veljensä keisari Caracalla murhautti. Tuomion jälkeen jo pelkästä hänen nimensä lausumisesta sai kuolemantuomion.
Rukouskirjan kuvituksena Pyhä Martial todistamassa Jeesuksen ruokkimisihmettä - Bourgogne, vuoden 1481 jälkeen
Kronikoitsija Adémar de Chabannes väitti 200-luvulla eläneen Limogesiin haudatun piispan, Pyhän Martialin, olleen itse asiassa yksi apostoleista. Adémar sai monet vakuuttuneiksi tästä, ja Saint Martialin luostarin arvostus kohosi. Vaeltava munkki Benedetto di Chiusa kuitenkin epäili tarinan paikkansapitävyyttä, koska sille ei löytynyt minkäänlaista vahvistusta aiemmassa kristillisessä perinteessä.
MAAILMA AVAUTUU
Kirjapainotaidon keksiminen avasi uuden aikakauden, jolloin tietoa tuli saataville aivan ennennäkemättömässä määrin. Tiedon kasvava määrä ei kuitenkaan ollut tae sen paikkansapitävyydestä. Mainetta ja mammonaa tavoittelevat eivät epäröineet levittää väärää tietoa tuoreimmasta keksinnöstä innostuneelle yleisölle. Jopa tieteellisen tutkimuksen historiassa on esimerkkejä tahallisesta vilpistä. Tiedon vääräksi osoittautumisen mahdollisuus ei tarkoita, ettei tieteellinen menetelmä itsessään toimisi, vaan se on tieteen olennainen ominaisuus, joka erottaa sen muista keinoista yrittää tehdä selkoa maailmasta.
Ningyo-figuuri (”ihmiskala”) - Japani, 1800–1823
Kartanpiirtäjät ja kirjailijat kuvittivat usein töitään merihirviöillä ja mielikuvitushahmoilla, joiden väitettiin ilmestyneen merimiehille tai jopa hyökänneen näiden kimppuun. Kolumbuskin väitti nähneensä kolme merenneitoa, joskaan ”ei niin kauniita kuin muiden kuvauksissa”. Japanilaisia ”merenneitoja” oli vielä 1800-luvun Euroopassa ja Amerikassa näytteillä erikoisten esineiden kokoelmissa ja museoissa. Japanilaisessa kulttuurissa ningyolla uskottiin olevan mystisiä kykyjä. Paperimassa ja puuvilla puisen kehikon ympärillä, viimeistelty (naudan) suolella, ihmisen hiuksilla, hain leukaluun osilla ja kalannahalla.
Malleus Maleficarum (Noitavasara) – noitavainojen käsikirja - Frankfurt, 1588
Kirjapainotaidon keksiminen vuoden 1440 tienoilla johti varsinaiseen tiedon ja virheellisen tiedon tulvaan. Sisältöä ei valvottu millään tavalla, mikä aiheutti vastaavaa huolta kuin nykypäivän valeuutiset, todellisuuden vääristely ja vihapuhe. Kirjapainovallankumouksella oli monia uhreja. Noituutta käsittelevien tekstien suosio ruokki vainoa, jonka seurauksena tuhansia noidiksi oletettuja surmattiin seuraavien reilun kahdensadan vuoden aikana. Samaan aikaan lukutaitoisten määrä Euroopassa kasvoi, ja ihmiset pystyivät lukemaan kirjoja, erilaisia kirjoituksia ja sanomalehtiä. Tämän voimaannuttamina he alkoivat tavoitella kansalaisvapauksia ja muuttaa historian kulkua.
Nimetön lappunen, jossa syytetään apteekkari David Welmania noituudesta ja väitetään häntä ihmissudeksi - Lemgo, 1642
Paikallisen kiistan seurauksena lukuisia vastaavia lappusia asetettiin esille Lemgon kaupungissa Saksassa. Kahden oikeudenkäynnin jälkeen Welman mestattiin.
Piltdownin ihminen
Empiiriseen tutkimukseen perustuvan tieteen tavoitteena on tuottaa faktoja. Tutkijoiden työssä kuitenkin väistämättä näkyy jälkiä heidän ennakkoasenteistaan. Jotkut muuntavat tutkimustietoa tietoisesti omaa etua tavoitellakseen. Charles Dawson oli yksi heistä. Meni neljäkymmentä vuotta ennen kuin vuonna 1912 esitelty ”Piltdownin ihminen” paljastui huijaukseksi, sillä se upposi otolliseen maaperään paleontologien keskuudessa, jotka olivat innokkaita saamaan vahvistusta omille teorioilleen. Huijauksen paljastuminen osoittaa tieteellisen menetelmän voiman. Toisin kuin uskonto tai ideologia tieteellinen tieto voidaan osoittaa vääräksi tai todeksi.
YHDISTÄÄ JA EROTTAA
Erilaisia valheita ja väärennöksiä käytettiin voimakkaina välineinä, kun 1700- ja 1800-luvuilla pyrittiin luomaan etnisiä ja kansallisia identiteettejä. Kaikkialla Euroopassa aitoihin historiallisiin löydöksiin sekoitettiin tekaistuja ”isänmaallisia” yksityiskohtia, jotka vahvistivat kansallismielisiä liikkeitä. Uuden ajan kansallisvaltioiden luominen edellytti yhteisen historian lisäksi myös yhteisiä vihollisia. Väärennettyjä asiakirjoja, salaliittoteorioita ja vääriä tuomioita käytettiin yhteiskunnan syntipukkien luomiseen ja tuomitsemiseen tuhoisin ja pitkäaikaisin seurauksin.
Johan Frederik Clemensin kuparikaiverros Ossianin joutsenlaulusta - Kööpenhamina, 1787
Historiasta, kirjallisuudesta ja taiteesta tuli tärkeitä poliittisia välineitä kansallisen identiteetin rakentamisessa 1700- ja 1800-lukujen Euroopassa. Monien vääristelyjen taustalla oli hinku ”täyttää aukot”. Jokainen ”löydös” vei yhä syvemmälle kansakunnan historiaan ja toi julki sen kulttuurista ylemmyyttä. Monesti kertojana oli kansallinen ”Homeros”, joka loi kuvaa tietystä kansakunnasta indoeurooppalaisen sivilisaation kehtona. Senkin jälkeen, kun tarinat osoittautuivat keksityiksi, niiden vaikutus säilyi huomattavana.
Czech translation of the Protocols of the Elders of Zion - 1925
A conspiracy theory maintains that some covert, highly influential group of people is the cause of dramatic and seemingly inexplicable events. The Protocols of the Elders of Zion, published in Tsarist Russia in 1903, claimed to uncover Jewish plans for world domination. This forgery in the form of a conspiracy theory became the most influential antisemitic text of the past hundred years. Although it was soon debunked, the ideas spread, with devastating consequences.
Dreyfusin tapauksesta kertova juliste ”Histoire d’un Traitre” (”Petturin tarina”) - Ranska, 1899
Vuonna 1894 löydettiin asiakirja, jossa tarjouduttiin myymään Ranskan sotasalaisuuksia Saksalle. Rikos ei voinut jäädä rankaisematta. Hyvin nopeasti syyttävä sormi kohdistettiin Alfred Dreyfusiin, ainoaan juutalaiseen upseeriin Ranskan armeijan päällystössä. Dreyfus tuomittiin tekaistujen asiakirjojen, ”salaisen aineiston” ja epäuskottavien ”asiantuntijalausuntojen” perusteella maanpetoksesta. Hän menetti sotilasarvonsa ja hänet karkotettiin pysyvästi. ”Dreyfusin tapaus” jakoi Ranskaa, lietsoi juutalaisvastaisuutta ja paljasti oikeusjärjestelmän asenteellisuuden, jota pystyttiin käyttämään hyväksi.
SODASSA
Joku jossakin on sanonut, että ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. On totta, että sodassa ihminen turvautuu myös valheisiin ja peittelyyn. Toisen maailmansodan aikana koko Eurooppa muuttui taistelutantereeksi. Sillä, kehen päätit luottaa, oli perustavanlaatuiset seuraukset. Totalitaaristen hallintojen peittelemiä ja kaunistelemia rikoksia koskevien faktojen selvittämisestä tuli seuraavien vuosikymmenten tehtävä.
Henkilötodistusten väärentämisessä Amsterdamin ”henkilökorttikeskuksessa” käytettyä vastarintaliikkeen välineistöä - Miehitetty Hollanti, 1941–1944
Kynä, kumileimasin, kirjoituskone, asetoni. Rohkeiden yksilöiden käsissä nämä esineet pelastivat tuhansien ihmisten hengen toisessa maailmansodassa. Natsimiehittäjät pystyivät kaikkialla Euroopassa tarkan hallinnon avulla tunnistamaan, karkottamaan ja tuhoamaan miljoonia juutalaisia ja muita ihmisiä, joita se piti ei-toivottuina. Uusi henkilöllisyys saattoi merkitä mahdollisuutta välttyä keskitysleiriltä. Väärennetyt asiakirjat mahdollistivat sabotoinnin ja vakoilun. Sopivien papereiden turvin oli mahdollista päästä rajojen yli, ja tekaistut säännöstelykortit saattoivat pelastaa nälkiintymiseltä.
Hollannin vapautuksen aikana käytetty laskuvarjosotilasta esittävä nukke - 1945
Saksan miehitysjoukot Belgiassa ja Hollannissa käyttivät laskuvarjosotilasta esittäviä nukkeja ensimmäisen kerran tehokkaasti vuonna 1940 siirtääkseen huomion toisaalle niistä kohteista, joihin sotilaita oikeasti pudotettiin. Nuket oli suunniteltu tuhoutumaan itsestään eikä niitä ole paljonkaan jäljellä.
TUOTTOISAA TOIMINTAA
Voitontavoittelu on kautta aikojen ollut pääasiallisia syitä väärennösten tekemiselle. Taideteoksia, ylellisyystuotteita, päivittäistavaroita ja rahaa väärennetään taloudellisen hyödyn toivossa. Kaikkein himotuimpien tuotteiden, olipa kyse hollantilaisten mestareiden maalauksista tai Louis Vuittonin laukusta, väärentämisestä on tullut keskeinen tekijä nykyisessä globaalissa kulutusyhteiskunnassa. Loputon viehtymyksemme saada ”lisää, uudempaa, halvemmalla” on myös saatettu valokeilaan esimerkiksi tšekkiläisen unelman (”Český sen”) nimellä kulkeneessa kokeilussa ja dokumentissa, joka niin ikään perustuu huijaukseen.
Han van Meegeren, Jeesus ja langennut nainen - Hollanti n. 1942
Hermann Göring maksoi tästä teoksesta 1 650 000 guldenia kuvitellen ostavansa Johannes Vermeerin maalauksen. Han van Meegeren ansaitsi miljoonia myymällä omia maalauksiaan hollantilaisten mestareiden teoksina. Hän huiputti niin taideasiantuntijoita kuin natsikeräilijöitäkin. Kun häntä sodan jälkeen uhattiin syyttää yhteistoiminnasta vihollisen kanssa, hän tunnusti syyllistyneensä vähäisempään rikokseen, väärentämiseen. Hän muuttui yhtäkkiä petturista kansallissankariksi, joka oli onnistunut huijaamaan Göringiä. Ehkäpä tämän imartelevan julkisuuskuvan luominen oli hänen viimeinen suuri temppunsa!
Burberry-kuosia jäljittelevät perinteiset tossut
Väärentäjät ovat summittaisesti hyödyntäneet kuluttajien ulkokultaista viehtymystä saada statuksen, yksilöllisyyden ja aitouden kaipuussaan ”lisää, uudempaa ja halvemmalla”. Ja kuitenkin mitä enemmän väärentäminen paljastuu, sitä enemmän se näyttää kukoistavan! Trendiksi nousseessa ”ironisessa kuluttamisessa” feikki näyttää jopa hakkaavan ”aidon” ja on tapa kapinoida kapitalismia vastaan. Ja sitten on vielä feikkiä, jota suositaan omantunnon syistä: tekoturkikset, synteettiset timantit ja vegaaninahka.
Seteli, jota on ”mahdoton väärentää”, Roger Pfund - Geneve, 2012
”Maailman toiseksi vanhin ammatti” eli rahanväärentäjän ammatti syntyi samalla kun rahakin. Antiikissa rahaa väärennettiin yleensä sekoittamalla kolikon jalometalli epäjaloihin metalleihin ja päällystämällä lyöty kolikko ohuella kulta- tai hopeakerroksella. Rahanlyönti- ja painotekniikan parantuessa myös väärentäjien taidot paranivat. Setelien käyttöönoton jälkeen niiden suunnittelijoiden ja väärentäjien taiteelliset ja tekniset kyvyt ovat joutuneet koetukselle, kun kumpikin yrittää olla toista etevämpi.
Rahanväärennöksen pitkä historia kulkee käsi kädessä nerokkaan suunnittelun ja huipputason tieteen kanssa. Tämä seteli on tähän mennessä paras yritys tehdä rahaa, jota on ”mahdoton väärentää”. Siinä kehittyneimmät saatavilla olevat turvatekijät – turvamuste, väriä vaihtava nauha, SPARK-painatus, läpinäkyvän polymeerikalvon käyttö – yhdistyvät Roger Pfundin taidokkaaseen grafiikkaan.
TOTUUDEN JÄLKEINEN AIKA
Ilmauksella ”totuuden jälkeinen aika” kuvataan kulttuuria, jossa yleistä mielipidettä muokkaavat tunteet ja omat uskomukset pikemmin kuin faktat. ”Valeuutisia” pidetään usein sen näkyvimpänä ilmenemismuotona.
Valeuutiset eivät kuitenkaan rajoitu vain tiettyyn aikakauteen. Nykytilanteessa on erityistä se, että nykyaikaiset viestintäkeinot, etenkin internet, mahdollistavat valeuutisten nopean leviämisen ja levittämisen maailmanlaajuisesti. Kun tietoa tulvii lukemattomista lähteistä, on usein vaikea tietää, mikä on totta ja onko lähde luotettava.
Onneksi on kuitenkin olemassa keinoja selättää nämä haasteet: ensivaikutelmista piittaamaton kriittinen ajattelu, tietoisuus omista ennakkoluuloista ja lähteen luotettavuuden selvittäminen voivat auttaa meitä erottamaan faktat fiktiosta ja luovimaan monimutkaisessa todellisuudessa.
Covid-19: infodemia
Maailman terveysjärjestö on todennut: ”Uuden koronaviruksen leviäminen ja siihen liittyvät torjuntatoimet ovat synnyttäneet valtavan ’infodemian’, tietotulvan, jossa osa tiedosta on totta ja osa ei – ja siksi ihmisten on vaikea löytää luotettavia lähteitä ja neuvoja, kun he tarvitsevat niitä.”
Mikä ”infodemia” sitten on ja miten se liittyy covid-19-pandemiaan? Tässä haastattelussa Alexandre Alaphilippe EU DisinfoLab -järjestöstä puhuu epäsymmetrisestä informaatiosta, disinformaatiosta ja salaliittoteorioista koronaviruspandemian yhteydessä. Hän käsittelee niiden vaikutusta yhteiskuntiin ja tiedotusvälineisiin sekä sitä, millä keinoilla ihmiset voivat hidastaa infodemian leviämistä.
”Omissa kuplissamme”
Sosiaalisen median alustat tuovat ihmisiä yhteen, mutta ne voivat myös luoda informaatiokuplia. Algoritmit suodattavat tietoa ja näyttävät meille asioita, joista olemme jo aiemmin kiinnostuneet ja pitäneet. Niiden takia kuvittelemme näkevämme kokonaiskuvan, mutta todellisuudessa olemme sisällä rajatussa mediaympäristössä muiden samanmielisten kanssa. Tällaisissa informaatiokuplissa ei ole juurikaan tilaa eriäville mielipiteille eikä vaihtoehtoisille tiedonlähteille, joten ne tarjoavat otollisen maaperän valheiden leviämiselle.
”Valevaltaajat”
Kokeile, pystytkö havaitsemaan disinformaation. Tässä näyttelyn interaktiivisessa osassa voit ohjaussauvan avulla ampua alas harhaanjohtavaa tietoa sisältävät some- ja uutispostaukset ennen kuin ne ehtivät näytön alalaitaan. Päästä luotettavat uutiset läpi tai ammu niitä vihreillä luodeilla. Tutki tarkkaan otsikot, kuvat ja kuvatekstit, niin erotat faktan fiktiosta.
Frederick Burr Opperin kuvitus Puck-lehteen
Toimittajat ryntäilevät sinne tänne uutisjuttuineen, joista osa on ”valeuutisia”. Ilmausta alettiin käyttää yhdysvaltalaislehdissä 1800-luvun lopulla.